Lapsena ei kiinnitä huomiota tuntemuksiinsa vaan elää joulua, tuoksuja, makuja, ääniä... Kuljetaan tunteiden vuoristorataa, kun saa ja osaa auttaa valmisteluissa, kun ei enää millään jaksa odottaa, kun jännittää ja pelkää, kun iloitsee tai hihkuu onnesta, kun kaikki on erilaista, joulumpaa.

 

Sitten tulee joulunalus, jolloin ei tunnu millään pääsevän joulun taikapiiriin niin kuin kuuluisi. Joulupukin naamarin takana onkin ihminen ja lahjat tulevat tutuilta. Kynttilät aiheuttavat tulipalovaaran ja sisko saa useamman piparin. Äitini sanoi, että SE joulu tulee kaikille. Vuosikymmenten jälkeen saan vielä kosketuksen järkytykseeni, että joulut eivät enää koskaan tunnu joululta, kun minusta on tullut iso!

 

Muutaman vuoden isojen joulua makusteltuani aloin huomata, kuinka mukava on opetella perinteitä ja olla mukana rakentamassa joulua. Hauskoja pieniä piperryksiä ja askarteluja, talkoita ja yhdessä tekemistä. Osaamisen ja aikaan saamisen riemua.

 

Sitten minusta tuli äiti. Joulun rakentaminen omalle perheelle vahvisti roolia juhlan rakentajana ja mahdollistajana. Rakkaat ihmiset ansaitsivat kaiken hyvän ja riemun, minkä suinkin pystyin mahdollistamaan. Oma joulu jäi pieniin hetkiin, jolloin istuin huokaisten hetkeksi katselemaan kuusessa tuikkivia kynttilöitä. Muistan varmaan aina kun pieni ekaluokkalaiseni luki ensimmäistä kertaa takellellen jouluevankeliumia ja minä nukahdin kesken! Eihän se ollut sopivaa. Mutta kun olin tehnyt niin paljon töissä sekä kotona. Jouluun kuului ajatuksia ehtimisestä ja jaksamisesta, riittämättömyydestä. Vähitellen lapset kasvoivat ja oli taas yhdessä tekemisen aika.

 

Sitten nuoriso siirtyi muualle rakentamaan omia joulujaan. Me jäimme papan kanssa kaksin ja jouluissa alkoi olla levollisuutta touhun keskellä. Vielä on kuitenkin rakentamista ja puuhaa, rakennetaan oma pieni joulu ja otetaan vastaan jouluvieraita, pieniä ja isoja.

 

Juttelin anopin kanssa puhelimessa ja hän totesi, että haluaa mielellään viettää osan joulustaan rauhassa omassa kodissaan, omassa nojatuolissaan muistellen menneitä ja ihmetellen sitä, ettei ole pakko touhuta vaan voi nauttia. Totesin siihen spontaanisti, että ”sitä odotellessa”. Niin, kuulostaa siltä, että joululla on tarjota erilaisia elämyksiä eri elämänvaiheisiin. Uusia vaiheita voi odottaa avoimin mielin, niillä on kaikilla omat lahjansa annettavana.

 

Ja jokaisessa joulussa on ollut mukana kertomus ihmeestä, Jeesuksen syntymästä ja enkeleiden joukko.