Oli synkkä ja myrskyinen yö... Ei sentään, mutta sateinen ja kolea loppusyksyn iltapäivä. Pilvet roikkuivat matalalla, tuuli puhalsi kylmästi jokaisesta mahdollisesta rakosesta ja vettä ripsoi tasaiseen tahtiin. Tankkasin hytisten huoltoaseman katoksen suojissa. Vilkaistessani ovelle näin suomalaisen miehen pyörähtävän ovista sisään yllään shortsit, t-paita ja lippalakki. Hui kamala! Pelkkä ajatus puistatti.

Päästyäni lämpimään mieleen muistui eräs Periaatteenmies muutaman vuoden takaa. Hänellä oli periaate, että kun mittari näyttää plusasteita, on kesävaatteiden aika. Hän noudatti lämpömittaria pukeutumiskoodina ja oli hämmentävän terve. Sitä sanotaan, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. Entä jos se onkin asennekysymys? Siihen viittaa talvisessa Korkeasaaressa kohtaamiani kiltin käyttäjä. Toinen sanonta väittää, että kaikkeen tottuu ja viikon voi olla vaikka aidan vitsaksena. Enpä tiedä... Kevyesti pukeutuneena pärjää, jos touhua riittää niin että se pitää lämpimänä, mutta arvostan kyllä lämpimiä, kulloiseenkin touhuun sopivia vaatteita. Jos pääsee hiki tulemaan, niin aina voi itseään muistuttaa, ettei lämmin luita riko (nyt ei puhuta krematoriosta eikä edes ajatella sitä).