Se ei ole helppo asia ihmiselle, joka on vuosia treenannut näkymättömänä olemista.

Oman hankaluutensa tuovat vaikeat asiat, joita ei ehkä jaksaisi enää pyöritellä mielessään, kun niistä on selvinnyt. Tietenkin juuri ne ovat kiinnostavia. Olen kuullut sen ennenkin. Mutta ketään ei kiinnosta puuduttava, liian rankka arki. Oikea kiinnostuksen kohde on kai kuitenkin kauhistelua tuottavat liian vaikeat kohdat. Lukija voi helpotuksesta huokaisten ajatelle, ettei minun elämässäni kuitenkaan noin... Joku saattaa tietenkin haluta selviytymiskertomuksen, josta voi ottaa mallia omiin valintoihinsa tai ainakin saa toivoa siitä, että selvitäkin voi.

Entä se tulokulma, ettei kokonaisuus ole millään muotoa uskottava. Kummallisten sattumusten kertymä alkaa olla kohtuuton. Niin kohtuuton, että sitä epäilevät asiantuntijat yksi toisensa perään - ja epäilen itsekin. 

Aika pyyhkii pois asioita ja jättää jäljelle toistetun tarinan. Siinä on varmaan totuus mukana, mutta kuten rikkinäinen puhelin -leikissä juttu muuttuu matkalla. Se toki kantaa tunteita, mutta ne ovat hinkkautuneet pyöreämpisärmäisiksi kulkiessaan odotus- ja vastaanottohuoneesta toiseen ja sängyn laidalta ruokapöydän ääreen ja takaisin. (Miten kukaan on voinut syöttää toista viisi kertaa päivässä puolitoista tuntia ja silti selvitä kaikesta muustakin?)

Parasta varmaan olisi, jos osaisi kirjoittaa tiukan kiteytymän. Se kantaisi sitten mukanaan viittauksenomaisesti löytämiäni viisauksia. Mutta Geothe treenasi kirjoittamista koko ikänsä. Tiivistetty timantti syntyi vasta vanhuudessa. Ei minulla ole lahjoja eikä aikaa niin paljoon harjoitteluun.