Niin lukee paidassani. Joku totesi, että teksti osuu ihan kohdalleen (eikä kai tarkoittanut rinnuksiani). Paitaa on ollut hauska pitää. Kimalteleva ja imarteleva teksti hymyilyttää.

Katsoin itseäni peilistä. Peilikuvassa paita näyttää lähinnä kummalliselta. Tekstistä ei saa peilin kautta selvää. Ei tule mieleen ihana, lähinnä jotain epämääräistä suttua, jotain mistä ei saa selvää.

Tuohan on kuin vertauskuva. Katselen itseäni läheisteni kautta peilaten. Kuva on monen näköinen, ei kokonainen eikä selkeä. Joku saattaa pitää minua seesteisenä, ehjänä kokonaisuutena, toinen näkee minut eri näkökulmasta ja kokonaisuus näyttäytyy hänelle aivan erilaisena. Kun näistä erilaisista peileistä yrittää ymmärtää itseään, koota palaset, kuka on ja minkälainen, niin niin kuva saattaa olla yhtä sekava kuin tuo teksti paidassa. Kuitenkin olen kokonainen minä ja voin olla aika ihana.