j%C3%A4%C3%A4.jpg

Niin hyvä mieli, että tanssittaa ja laulattaa. Keksin ihan mitä vain, että saan venytettyä tätä nykyisyyttä vielä. Aikaa ei ole, on vain ilo ja läsnäolo. Läsnä on turvallinen käsi, josta pitää kiinni. Ympärillä näkyy kaikkea ihmeellistä: ruskeita havunneulasia, jotka ovat hiukan jäisessä maassa kiinni. Toisesta päästään kulkuväylän reiunaan jäätynyt rautalanganpätkä heiluu tuulessa ja kun sitä tönii, se helisee. Ihanasti kimaltelevia lätäköitä jäisen kiveyksen päällä vaikka kuinka monta. Niin monta, ettei tiedä, mihin niistä ryntäisi seuraavaksi. 

Ups! Jalka lipesi. Käsi piti kiinni. Tasapaino löytyi. Hei, sehän oli kivaa. Liukastelen lisää ja käsi pitää vaikka jäisin hetkeski roikkumaan. Yhden heittäytymisen jälkeen rukkanen irtoaa kädestä ja pääsen liukumaan eteenpäin. Voi miten hauskaa! Katson ylös kohti rukkasta ja sen takana näkyviä tuttuja kasvoja. Säteilen, huomasitko kuinka hassusti puku kahisi ja jää luisti? Tähän voisi jäädä makaamaan, kieriskelläkin vähän? Miksi pitäisi nousta ylös?

- Niin, miksi? Siksikö, että suojapuku kastuu? Sehän on suojapuku. Se suojaa kastumiselta ja kuivuu taas. Kimalteleva vesi ei likaa. Nyt olisi ihmettelemisen paikka. Oletko aikuinen nähnyt, huomasitko näitä ympäröiviä ihmeitä? Mitä jos unohtaisit hetkeksi kiireen ja venyttäisit näitä muutamia minuutteja? Luistelisit yhdessä ja heiluttaisit rautalankaa? Olisit ja nauttisit!