Olin lomalla. Muistan, että miettiessäni lomaa ajattelin sen olevan jonkin lomassa, välissä. Se on työn ja arjen väliin jäävä erilainen aika. Aika, jolloin voin käyttää aikaani välittämättä työnantajan tavoitteista.

Loma on työsuhde-etu. Sitä ei ole eläkeläisellä, työttömällä eikä pikkulapsella (äitiysloma-nimityksestä sen sijaan olen erimieltä.) Olen muutaman eläkeläisen kanssa puhunut lomasta, tarpeesta saada vaihtelua arkeen, katkaista se. Eläkeläinen saa loman vain valitsemalla ja päättämällä katkaista arkensa, ottamalla lomaa jostakin, mikä on hänen elämässään läsnä koko ajan.

Lomaa voi pitää hankalista asioista, jos pystyy. Se voi olla helpotus. Toisinaan loma sisältää hankalia asioita tai vaivalloisia olosuhteita. Sen jälkeen oma tuttu arki tuntuu taas mukavalta ja sujuvalta. Kun omaa elämää pääsee katsomaan vähän kauempaa, kaipaamaan, niin mieleen nousevat sen tärkeät asiat.

Äskeisellä lomalla kaipasin minulle tärkeitä ihmisiä, jotka olivat jääneet kauas. Listasin mielessäni asioita, joita kaipasin. Päälimmäisiin kaivattaviin asdioihin kuului oma keittiö, arjen rutiineihin liittyviä asioita. Se, ettei oma tyyny noussut listan kärkeen, kertonee siitä, että vieras peti oli ihan kelvollinen.

Sopivasti levänneenä ja arjen haasteista etääntyneenä on hyvä palata omaan tavalliseen elämään. Tuliko siihen loman myötä jotain uutta? Ehkä. Hattua voisi opetella käyttämään.