Usean vuoden ajan on pääsiäisen jälkeen lennähdetty maailmalle tutustumaan vieraisiin kaupunkeihin ja erilaiseen elämään. Tänä vuonna tuntui, etten jaksa revähdyksenstä toipuvien lihasteni kanssa istua lentokoneessa eikä vieras hotellihuone ja -vuodekaan houkutelleet. Päätettiin, ettei lähdetä minnekään. Loistava, edullinen lomavaihtoehto. Luultavasti toimi juuri siksi, että oli aidosti yksi vaihtoehto ns. äkkilähtölomalle. Kun loman alkuun asti pidettiin auki mahdollisuutta lähteä maailmalle, ei kotilomaa ehtinyt suunnitella tukkoon.

Päätettiin, ettei tehdä mitään, tai ainakaan mitään mitä ei tee mieli. No, joitain asioita piti kyllä hoitaa (siis muitakin kuin pääsiäisestä jääneiden suklaamunien syönti), kun ei voinut soittaa huonepalveluun. Toisaalta pyykki- ja tiskikone palvelivat auliisti. Kävelylle pääsi täälläkin ja nähtävääkin löytyi, monenmoisia luonnonihmeitä. Toki etukäteen oli ajatuksia, mitä ehkä voisi tehdä. No, ei tehty, mutta löytyi muutama uusi asia. En luullut, että voisin olla kokonaisen lomaviikon lukematta yhtään romaania. Nyt kävi niin, että luin vain yhden pienen satukirjan, mutta sen ääneen halukkaalle kuulijalle. Luulin katsovani muutaman elokuvan. En tainnut katsoa, en ainakaan yhtään niistä, mitä etukäteen mietin. Tuli katsottua useita kiinnostavia dokumentteja, jokunen tuote- tai tekniikkaesittely jne..

Nettiin voi tosiaan eksyä ja se vie mennessään. Päädyttiin tutustumaan netissä seikkaillen video- ja tekstipätkien avulla meille vieraaseen elämäntapaan ja moniin loistaviin asumisratkaisuihin eri puolilla maailmaa. Toki joukossa oli joitain outoja, hurjia ja aivan liian erilaisiakin. Kuinka vapauttavaa tutustua johonkin aivan vieraaseen, kiinnostavaan, mutta kaukana omasta arjesta olevaan. Samalla tuli mietittyä omaa asumista ja olemista monelta kantilta. Löytyi itselle tärkeitä asioita, jos minä esim. asuisin pienesti (tiny house / small house, alle 20 m2), niin en silti voisi ajatella nukkuvani parvella. Sitä kokeiltiin nuorempana enkä silloinkaan aina osunut tulemaan alas portaita pitkin, kuinka nyt aamujäykillä jäsenilläni... Se olisi jostain muusta pois. Siinä olikin pieni aivojumppa, kun tuntui, ettei sopivaa ratkaisua vain tullut vastaan. Keksittiin lopulta jokin ratkaisu, olisiko se oikeasti mahdollinen tai toimiva, en tiedä.

Luulin värittäväni aikuisten värityskirjaa, ehkä kirjoittavani jotain, ainakin neulovani keskeneräistä työtä. Mitään näistä ei juuri tapahtunut. Luulin päätyväni shoppailemaan riippumatta siitä olenko kotimaisemissa vai matkalla. Eipä juuri viitsitty kaupoissa aikaa viettää. Päädyin opettelemaan kokonaan uutta asiaa, helmikirjailua. Mistä ihmeestä sellainen saattoi edes tulla mieleen? No, joka tapauksessa olen sitä nyt hiukan kokeillut ja taidan saada ihan siedettävän, sievän pienen kirjailun aikaan. Uuden oppiminen ja onnistuminen olivat yllättävä ilo.

Tämä loma antoi mahdollisuuden olla aidosti rauhassa. Sanoin viikon aikana useamman kerran, että ”ei, ei minulla ole kiire mihinkään”. Se herätti aitoa ihmetystä ja sai miettimään, mikälaisen veuhtojan kuvan itsestäni oikein annan ja onko minulla oikeasti aina kiire. Nyt kiireettömyys mahdollisti mukavaa yhdessäoloa, leikkimistä, syvällistä ajatusten vaihtoa tuttujen ja muutaman tuntemattomankin kanssa, jopa yllätysvieraiden vastaanottamisen.

Loman saldona levollinen olo, hyvä mieli. Muistissa monta hyvää hetkeä, intensiivisiä kohtaamisiä, hymyjä ja halauksia, läsnäoloa. Olen katsonut lähimmäisteni tarjoamaan peiliin ja muistan taas kuka olen. Näin kuvan, jonka tunnistan ja joka on ihan ok. Tällaisen lomasen soisin sinullekin.