Äiti otti asiakseen käydä naapurissa, järjesti työnsä niin, että sai tauon. Otti minut, lapsen, mukaan ja lähti kävelemään. Naapuriin ei ollut pitkä matka, tuosta vain pellon toiselle puolelle. Naapurissa näkivät tulon jo ikkunasta ja heillä oli hetki aikaa laittaa asioita järjestykseen. Pihalla olijat tervehdittiin kaikessa rauhassa muutama sana vaihtaen ja sitten tupaan. Naapurin ovella koputettiin ja odotettiin kutsua.

 

Sisältä kuului ”sisään” ja niin mentiin. ”Käykää taloksi ja takkia pois.” Hiukan kuului kursailla ja kysellä ei kai häiritty. Tottakai häirittiin, mutta ei se suuremmin haitannut. Emäntä pyyhki leipomisista jauhoiset kätensä esiliinan helmaan ja nosti pannun hellalle. Lapsen silmät katsoivat suurta hellaa jostain kahvipannun korkeudelta. Hellalla näkyi kuumavesikattila ja jokunen muukin keittiökapistus. Yksi hellan hienouksista oli sen kyljestä ulkoneva hana. Sen kun avasi, niin hanasta tuli vettä (jos säiliö oli täytetty).

 

Kahvipannu ei ollut suuren suuri, joten vesi alkoi kiehua nopeasti. Emäntä veti pannun levyltä ja lisäsi porot (yksi ruokalusikallinen pannulle ja yksi joka kupilliselle). Sitten hetkeksi takaisin levylle, että kiehahti. Sen jälkeen annetiin kahvin seistä hetki. Ensimmäinen kupillinen, nokkaporot kaadetiin takaisin pannuun ja kahvi oli valmista tarjoiltavaksi. Jokainen sai eteensä kupin ja asetin. Sokeri ja kahvimaito (ei siis se ensimmäiseksi maidosta kuorittu paksu kerma vaan vähän maitoa ja kermaa sekaisin) nostettiin saataville. Ehkä tarjolla oli myös muutama viipale pullapitkosta. Kahvi kaadettiin kuppeihin ja siitä jokainen annosteli sitä omaan tahtiinsa asetille. Sokeri huulten väliin ja sen läpi kahvi ryystettiin asetin reunasta. Juttu luisti sokeripala suussa ja pala maustoi kahvin makeaksi.

 

Jos juttua oli paljon, täytyi leipomista ehkä vähän edistää puhumisen välissä. Ehkä keitettiin toinenkin pannullinen, jos juttua riitti. Sitten oli kotiin lähdön aika, tauko oli ohi ja kummassakin keittiössä työt odotti.

 

 

Jokainen omissa hommissaan omilla työpisteillään. Sopivan tauon tullen (ja tuleehan se tauko, kun tietää, että yleensä on kahvitauon aika tähän aikaan) voi mennä koputtamaan naapurihuoneen oveen tai huikata toiselle työpisteelle, että ”olisko jo kahvitauon aika”. Työt ja tykötarpeet jätetään työpisteelle ja lähdetään yhdessä keittiöön.

 

Keittiöön saa mennä vain oman talon väki (ovella on kyltti ”vain henkilökunnalle”), muille tarjoillaan muissa tiloissa. Muutamalla on oma muki, monet käyttävät yhteisiä. Kahvia saattaa olla valmiina, mutta jos niin on, se on varmaan seisonutta. Porukalla touhutaan uusi kahvi tulemaan ja keitetään vedenkeittimellä vettä teen juojille. (Tämä on meidän keittiö ja me osataan toimia täällä.) Kahvi kaadetaan mukeihin. Joku laittaa sekaan sokeria tai makeutusainetta. Moni haluaa maitoa. Jääkaapista löytyy purkki rasvatonta, purkki hylaa, purkki kevytmaitoa tai ehkä purkki erityistä Kahvimaitoa. Jotain pientä keksin jämää tai suklaata saattaa olla tarjolla kahvin kaveriksi.

 

Mukit kourassa siirrytään muualle ja istutaan hetkeksi alas ja puhutaan yhdessä muuta. Työehtosopimuksen mukaisella kahvitauolla ”ei kuulu” puhua työasioista (ainakaan kysymättä ensin muilta tauollaolijoilta lupaa). Kahvitauon pituus on 10 minuuttia, joten kun mukit saadaan tyhjiksi, on aika viedä muki keittiöön ja siirtyä takaisin työn ääreen.