Ihmisillä on mielessään normi, että hyvin nukuttu yö tarkoittaa ehjää aamusta iltaan nukuttua yötä. Se ei kuitenkaan luullakseni ole yleisin tai normaali vaan suurimman osan elämänsä öistä ihminen taitaa nukkua lyhyitä öitä tai heräilee yön aikana.

 

Vastasyntynyt nukkuu muutaman tunnin pätkiä ja herää aina välillä tankkaamaan. Leikki-ikäinen saattaa nukkua päiväunet. Yöllä hän havahtuu ja vaeltaa omasta sängystään vanhemman kainaloon. Koululainen yrittää sinnitellä hereillä mahdollisimman pitkään, koska se on isojen tapa. Hänet herättävät maailman ja ajattelun avartumisen provosoimat painajaisunet. Nuori käyttää osan yöstä somessa notkumiseen ja haaveiluun. Kun hän saa kaverin rinnalleen, osa yöstä kuluu lähellä olosta nauttimiseen. Aikuista valvottaa stressi, isot ja pienet elämän kysymykset, kenties levottomia öitä viettävät pienet ihmiset. Kun lapset kasvavat ja alkavat valvoa öitään poissa kotoa vanhemmat valvovat edelleen kotona (huolesta kankeina). Kun ikää kertyy, vaivat lisääntyvät, kipu saattaa herättellä kylkeä kääntäessä. Unikin muuttuu, se ottaa vallan päivällä ja pakottaa nokosille. Yöllä sitä saa odotella ja se karkaa jo varhain aamulla.

 

Hyvin nukutun yön jälkeen herätessä tuntuu, että on sen verran voimia, että jaksaa ainakin seuraavaan uneen asti. Kokonaan nukuttu yö taitaa olla harvinaista herkkua ja ihan eri asia kuin hyvin nukuttu – kysy vaikka yötyöläiseltä.