Kuuntelin klassisen- ja kuoromusiikin konsertissa teoksia keväästä. Kevät vuoroin hiipi, vuoroin kuohui korviini monimuotoisena.

 

Mielessäni kevät voisi olla baletin keinoin etenevää riemua. Hyppyjä, pyörähdyksiä, askellusta eteen ja taakse, kaksi tai kolme eteen ja sitten peruutus, hiipimistä ja ryntäilyä, mukana keveys ja ilo. Kumarrus kylmälle tuulelle ja antautuminen auringolle. Kaikelle uusi järjestys kuin tuivertavan tuulen pyörittämänä.

 

Kevät tulee kaikille aisteille, kevät tulee monena.

Se rysähtää nuoskalumena katolta, lämmittää ja häikäisee yhtäkkiä. Pulputtaa ja murtautuu, sulaa ja valuu. Vanha ja likainen tulee esiin, uusi, puhdas ja kirkas valtaavat maailman peittäen ja kaunistaen. Rehevät tuoksut valtaavat maailmaa kilvan linnunlaulun kanssa. Se kutittaa silmissä ja nenässä, yskittää ja aivastuttaa, hymyilyttää ja hypittää.

 

Kevät tulee sateena, tuiskuna valkaisemaan vanhan kinoksen, tihkuna tai ryöpsähdyksenä. Samaan päivään voivat mahtua kaikki sateen muodot. Suomen keväässä pilvet jahtaavat aurinkoa, joka porotuksellaan lämmittää ja herättelee kasvun.

 

Kevät, joko uskaltaa luopua pitkistä kalsareista ja piposta, joko tarkenee paljain varpain? Kylmä multa puutarhurin sormissa, hiki auringon yllättämällä.

 

Kevään kuva on keltainen ja heleän vihreä tai aavistus purppuraa koivun latvuksessa ennen hiirenkorvia. Sinivuokko ja valko- , kullero ja voikukka. Eipäs unohdeta tulppaania, sitä syvän punaista eikä narsissejakaan, keltaisia, valkoisia, vihreitä. Keväisiä.

 

Kevättä odotetaan, kaipaillaan ja haikaillaan. Yhtäkkiä se on täälllä katselltavana, kuunneltavana, haisteltavana ja maisteltavana. Oletko maistanut kuusen kerkkää? Sen aika on nyt ja tässä. Kohta

 

On kevään aika.

 

 

 

(Otsikon sanonnan toinen selitys ei ole millään muotoa iloinen: aikanaan ihmisiä keikutti keväällä nälkä ruokavarastojen huvettua ennen uutta satoa. Silloin uuden kasvun tuottamia herkkuja popsittiin nälän pitimiksi, ei elämyksiä hakien.)