Päädyin tilanteeseen, jossa tuntematon ihminen yritti arvioida minun ikääni. Itse ajattelisin, että olisin hänen tilanteessaan kysynyt potentiaalisen asiakkaani ikää, ”minkä ikävuosikymmenen tuotteita sinulle laitetaan?” Hän oli juuri selittänyt, että hänellä on erilaisia näytteitä riippuen asiakkaiden iästä. No, hän ei kysynyt vaan katseli minua pää kallellaan. Hiljaisuus jatkui ja pää kallistui vuorostaan kohti toista hartijaa. Hiljaisuus päättyi nerokkaaseen, myyvään lausahdukseen: ”Sinun kasvosi eivät ole valuneet”... pieni arviointitauko... ”ainakaan alareunasta”, samalla käsi liikkuu kahden tuoteryhmän vaiheilla. Helpotin hänen tilannettaan kertomalla mihin ikäryhmään kuulun, jolloin hän intoutui kyselemään, mitä teen, miten olen estänyt kasvojeni (alaosan?) valumisen. Mainitsin jotain jumppaamisesta ja koetin hankkiutua muualle. Hänen sanansa jäivät tietenkin pyörimään mieleen.

 

Opin jo kauan sitten, että jotkin osat ihmisestä jatkavat kasvua pituuskasvun päätyttyä, muistaakseni ainakin nenä ja korvat. Mutta tuo valuminen, se ei liene pelkästään veltostumista ja käytön puutteesta johtuvaa jäykistymistä? Voisiko olla niin, että osittain pystyasento kutistaa, vetää kohti maata? Muistelen, että päivän pystyssä olon vaikutus palautuisi levon aikana ja että hiljalleen ihminen ikääntyessään lyhenee luiden antaessa periksi, mutta kai siihenkin voi elintavoilla vaikuttaa. Voi miten monimutkainen systeemi tämä kroppa onkaan!

 

Mutta että voisi valua, niin pitää olla jotain mikä valuu, eikö niin? Joten ensin pitää löystyä? Muistan pienenä tyttönä miettineeni, miksi vanhat ihmiset puhuvat rypyistä. Mikä ongelma ne oikein ovat? Jos ei tykkää niistä, niin kannattais syödä enemmän. Muistan mummoja, jotka olivat ihanan pyöreitä ja pehmeitä. Ei heillä ollut ryppyjä. Mielikuvissani heidän kasvoilleen kuuluu avoin ilme ja hymy, toki ehkä hikikin, mutta mitäs tuosta. Voisiko olla niin, että rypyt ovat valinta ja pulleana pysyminen toinen valinta? Toki perimällä, ympäristöllä ja terveydentilalla on tämän asian kanssa paljonkin tekemistä samoin vallitsevilla kauneusihanteilla.

 

Veikkaan, että tuote-esittelijä yritti kohteliaasti välttää iän kysymistä, mutta arvioisin, että kiemurtelu ja väistely-yritykset veivät hänet tällä kertaa räpistelemään ojasta allikkoon. Itse en ole koskaan ollut hyvä toisten ihmisten iän arvailussa ja pyrin jatkossakin välttämään sitä. Luulenpa, että jos tämä naama tästä alkaa valua, niin valukoon vaan. Eiköhän sitä opi sellaisenkin asian kanssa elämään. Sen verran kuitenkin olen itsessäni elämän jälkiä huomannut, etten enää näytä viisivuotiaalta enkä edes 25. Täytyy muistaa toisinaan vilkaista peiliin, että kuva pysyy tuttuna eikä tarvitse säikähtää, jos joskus sattuu naamansa tai kroppansa näkemään.

 

ps. Hämmennykseltäni en ymmärtänyt kaivaa tilanteessa kameraa esiin, joten tämä päivitys jää nyt ilman selfietä puoliksi valumattomista, mutta hämmästyksestä venähtäneistä (?) kasvoista.