Joku huomautti, etten ole blogannut. En ole, enkä muutenkaan juuri sometellut. On ollut muuta niin paljon, etten ole ehtinyt edes päivitellä tilannetta. Tehdään siihen nyt korjaus:

Voi hyvänen aika, minkälaisia aikatauluja!

Miten aina käy niin, että asiat kasaantuvat!

Ei kahta kolmannetta ja niinhän siinä taas kävi.


Riittäköön tuo nyt päivittelyksi.


On ollut tekemistä melkein enemmän kuin ihminen ehtii ja huoliakin olen kantanut sekä omasta että toisten puolesta (no, siinä nyt ei ole mitään uutta). Ikähän se taitaa alkaa näkyä. Enää ei jaksa touhuta tauotta vaan aina jostain on etsittävä joku hetki huilaamiselle ja jotain virkistävää mielelle.


Tekemistä riittää, kun lähipiirissä on muutama sen verran sairas, että tarvitsevat apua arkisissa asioissa. Olen päässyt tutustumaan apuvälinekeskukseen ja kerrannut erilaisten vempainten käyttöä. Rutiinit ovat aivan hukassa. Kun ottaa siderullan ja pistää toimeksi, niin syntyyhän siitä haavasidos, mutta koristekuviot eivät ole aivan niin säännölliset kuin voisivat olla... Arjen asioissa riittää tekemistä parissa huushollissa, toisessa on onneksi muitakin apukäsiä hommia jakamassa. Jossain vaiheessa huomasin, että nyt on paras vain tehdä kaikki eteen tuleva suuremmin miettimättä ja ottaa vaikka kuntoilun kannalta.


Miettiä ehtii myöhemminkin. Minut on varustettu sen verran hyvällä mielikuvituksella, että huolten kasasta kasvaisi helposti vuori ja sen vuoren jyrkänteitä tuijotellessa tulisi turhaan huono olo. Että semmosta. Tilanteet ei ole toivottomia, mutta yhtä muotisanaa nyt käyttäisin, haastavia ne kyllä on.