Rakas päiväkirja, puhuin sinulle tauosta, levähdyspaikasta. No, totuus oli vähän toisenlainen, kuin kuvittelin. Tekemistä on ollut niin paljon, että työasioita ei juuri ole ehtinyt pohtia, joten siitä on totta tosiaan ollut taukoa. En osannut pienessä mielessäni kuvitella, mihin tipahdin. Opiskelu on erilaista kuin joskus vuosikymmeniä sitten, kun tätä samaa polkua kompuroin. Olen käynyt sairaanhoitajakoulun lähes kolme vuosikymmentä sitten. Nyt päätin saattaa tiedot ja osaamisen ajan tasalle. Tuntui, etten voi sanoa itseäni sairaanhoitajaksi, kun en ole sitä työtä tehnyt vaikka nimi Valviran rekisteristä löytyykin.

Pyrin suorittamaan amk-tasoista sairaanhoitajatutkintoa ja tässä sitä nyt pyristellään. Opsikelijalta odotetaan vahvaa motivaatiota ja itse ohjautuvuutta. Opettaja totesi, että te opitte erilaisia asioita eri tahtiin riippuen siitä, kuinka paljon teette töitä. Luulen, että hän tarkoitti opiskelua, vaikka monet näyttävät käyvän säännöllisesti töissä ja opiskelevan samalla.

Opiskelu on verkkokursseja, etä opiskelua ja ryhmätöitä ihmisten kanssa, joita en kenties tule koskaan livenä näkemään. Läsnäolo-opetustakin on, mutta ei kovin paljon ja yleensä aina verkko-opetukseen yhdistettynä. Muunto-opiskelijana putkahtelen milloin mihinkin ryhmään, kuljen tänä syksynä pätkiä viiden eri ryhmän mukana. Tietokone on tullut tutuksi ja näpäimistö kulunut käytössä. Käytännön taitojen treenaus jää pitkälti harjoittelujen varaan jo nyt ja ilmeisesti sitä suuntausta tullaan jatkossa vielä vahvistamaan.

Paljon on muuttunut, mutta tuttuakin on tullut vastaan. Kyllä tämä tästä - hiljalleen?