Painoin oven takanani kiinni. Sitä ennen olin tyhjennellyt kaappeja ja laatikoita, siivoillut sähköpostit ja tiedostot. Puhelin piti putsata, laittaa tehdasasetuksille ja pinkoodi muuttaa ohjeen mukaiseksi – tai tietenkin toisin päin, ei sitä enää tyhjentämisen jälkeen pystyisi muttamaan. Kaikki oli tehty järkevässä järjestyksessä. Salattavat silputtu tai arkistoitu, roskat lajiteltu kiertoon. Halattavat halattu, monelle sanottu heipat. Sitten ovi kiinni ja kotiin.

Ja mihin sitten... Ei vielä mihinkään. Kohta, kohta saan tietää lisää siitä, mitä olen valinnut, mihin olen menossa. Opiskelu alkaa ylihuomenna. Tiedän, luotan, että minua tuupitaan oikeaan suuntaan, en vain tiedä sitä vielä. Joitain vinkkejä taitaisi jo olla saatavilla. Voisi ruveta metsästämään tenttikirjoja ja taustamateriaaleja.

Mutta olen tässä välissä. Voisin ehkä hetken vain olla... Se oleminen vaan ei oikein ole mun juttu. Siinä en ole hyvä, en ole paljon treenaillut.