Kuulinko väärin, kysyitkö ruokavaliosta ja keskivartalolihavuudesta? Sanoisinko yleisesti vaan jotain lautasmallista. Kuulin kysymyksen ja se herätti paljon ajatuksia. Olisi ollut sanottavaa enemmän kuin siihen hetkeen mahtui. Kamppailen täman asian kanssa joka päivä ja toivon, että pääset vähemmällä. Tänä syksynä se on tullut minua vastaan toistuvasti opinnoissa. Olen kasaamassa vastauksia reilun viikon päästä olevaan tenttiin ja päätin jakaa muutaman ajatuksen Sinun kanssasi.

Mulla on toi MBO. Olen kai voittanut geenilotossa. Mulla oli ilmeisesti alttius tähän. Sitten on noita riskitekijöitä, kovan elämän jäljiltä kroppa luulee olevansa vanhempi kuin mitä kalenteri kertoo. Painoa löytyy vähän liikaa, normaalisti se ei haittaisi, mutta tuon lottovoiton vuoksi vähänkin on liikaa. Mulla on jo lääkityksiä sen verran kuin tuon metabolisen oireyhtymän diagnoosiin tarvitaan (ja pari pilleriä sivu- ja haittavaikutuksiin) vuosien lujasta ruokavalioyrittämisestä huolimatta. Uskon, että jos saisin muutaman kilon pois, niin pääsisin parista lääkkeestä eroon.

Tämän laukaisi oletettavasti usean vuoden huono nukkuminen. Se ei tietenkään ollut oma valinta tai omaa syytä... Yhdeksi syyksi mainitsevat jatkuvan stressin. Sitä on riittänyt. Mutta sitten on se juttu, että kun syö enemmän kuin kuluttaa ja ruoan laatu on mitä on enkä liikuntaharrastuksilla pääse leuhkimaan minäkään, niin tässä ollaan. Oli aika karmeaa olla harjoittelemassa osastolla, jossa oli aivoinfarktista kuntoutuvia potilaita, joilla oli samoja diagnooseja ja lääkityksiä kuin minulla. Oli pakko uskoa, että nämä jutut kannattaa ottaa tosissaan ellei halua opetella uudelleen puhumaan, kävelemään jne.

Jos sä mietit sun terveyttä tai vyötärönympärystä, niin mieti sun valintoja. Tarvittaessa tietty hakukone etsii sulle lisää tietoa metabolisesta oireyhtymästä ja valtimotaudeista. Tämän asian suhteen siitä ei muuten kannata välittää, miltä peilistä näyttää (vaikkei olisi vääristynyt kuva itsestä niin kuin eräällä). Siihen vaikuttaa mm. ryhti ja jos kiloja karisee, niin tavallaan peilikuvan tilanne pahenee, kun pääset tutustumaan siihen, miltä löysä vattanahka tuntuu ja näyttää...

Tiivistelmä: Liikunta on välttämätöntä. Kasviksia ja hedelmiä ei kai voi syödä liikaa (mutta määrää kannattaa kasvattaa vähitellen), ruokaan voi lisäillä öljyjä (kalliimmat maistuu paremmalta). Suolaa tulee syötyä liikaa. Kun syö herkkuja, niistä pitää nauttia, mutta määrää täytyy rajoittaa. Voi on herkku jota nautitaan harvoin, mutta silloin siitä nautitaan täysillä, samoin lakritsa ja suklaa. Voih.

Mutta...jotta elämä tuntuisi epäoikeudenmukaiselta elän tuon tukevasti keskivartalolihavan kanssa, jolla on kaikki veriarvot yms kunnossa. Ei merkkiäkään näistä ongelmista. ...eli onkohan toisinaan se kumpu vain merkki siitä, että ruoka on maistunut. Toisaalta eräällä tutulla on sama mahan malli ja sillä romahti joku aika sitten yhtäkkiä kunto, tuli diabetesta ja munuaisten vajaatoimintaa... Tähän liittyy niin paljon perinnöllisiä juttuja, että sun on mietittävä tätä suhteessa siihen, miten sun lähisuvun miehet (ja naiset)...

UGH

Ps. … ja tenttiin lukujen kiireissä hän nappaa lounaaksi paistettuja perunoita makkaralla vahvistettuna, eikä edes ehdi nauttia, kun on rynnättävä lukemaan lisää kovien rasvojen vaaroista! Mutta minäpä laitoinkin pannulle kohtuullisen määrän kasviöljyä. Salaattia oli lautasmallin mukaan, niinkuin saatat kuvitella. Ja kun makkaran määrä ei ollut mahdoton, niin liika proteiini ei rasita munuaisia, joten on ehkä varaa ottaa tuo tulehduskipulääke hartiakipuun. Tuli taas luettua huonossa asennossa, vaikka tuo lääke tuhoaa taas pienen palan minusta...

Elämä näyttää olevan jatkuvasti terveysvalintoja täynnä... ja lopulta kuollaan kumminkin kumminkin.

(Kuvassa on muuten puoliraaka puolukka, joka todistaa, että kypsyminen on hyvä juttu.)