Joku puhui joskus vanhasta ja varsasta. Nyt tiedän. Kuljettiin tyttösten kanssa joen vartta. He kulkivat hyppelehtien, loikkien ja käsiään heiluttaen, nauraen ja kiljuivat äänensä käheiksi. Niin paljon kukkia. Kesä tulee ihan pian. Ei tarvita takkia, ei kurapöksyjä. Sinisten kukkien meri joen rinteessä, skilloja. Peippo, miten sen rinta liikkuu laulun tahtiin. Ojat ja veden reitit kohti jokea. ”Mamma, näetkö!”

Minullakin oli kevyt ja hyvä mieli. Mieli olisi voinut loikkia, mutta keho oli jäykkä ja kankea. Mieleen nousivat pääsiäiset vuosien takaa, mummolan lautapolut mutaisen pihan yli ja tuoreet havut rapun pielessä, valo ja alkava viherrys, keinut puuliitereissä, kevyet vaatteet. Juhlan tuntu ja lupaus kesän riemuista.

- kiitollinen