sunnuntai, 21. huhtikuu 2019

keveä kevät

vuokkoset%20-%201.jpg

Joku puhui joskus vanhasta ja varsasta. Nyt tiedän. Kuljettiin tyttösten kanssa joen vartta. He kulkivat hyppelehtien, loikkien ja käsiään heiluttaen, nauraen ja kiljuivat äänensä käheiksi. Niin paljon kukkia. Kesä tulee ihan pian. Ei tarvita takkia, ei kurapöksyjä. Sinisten kukkien meri joen rinteessä, skilloja. Peippo, miten sen rinta liikkuu laulun tahtiin. Ojat ja veden reitit kohti jokea. ”Mamma, näetkö!”

 

Minullakin oli kevyt ja hyvä mieli. Mieli olisi voinut loikkia, mutta keho oli jäykkä ja kankea. Mieleen nousivat pääsiäiset vuosien takaa, mummolan lautapolut mutaisen pihan yli ja tuoreet havut rapun pielessä, valo ja alkava viherrys, keinut puuliitereissä, kevyet vaatteet. Juhlan tuntu ja lupaus kesän riemuista.

 

- kiitollinen

 

 

torstai, 13. joulukuu 2018

elämäntapaohjaus

 

puolukka%20-%201.jpg

Kuulinko väärin, kysyitkö ruokavaliosta ja keskivartalolihavuudesta? Sanoisinko yleisesti vaan jotain lautasmallista. Kuulin kysymyksen ja se herätti paljon ajatuksia. Olisi ollut sanottavaa enemmän kuin siihen hetkeen mahtui. Kamppailen täman asian kanssa joka päivä ja toivon, että pääset vähemmällä. Tänä syksynä se on tullut minua vastaan toistuvasti opinnoissa. Olen kasaamassa vastauksia reilun viikon päästä olevaan tenttiin ja päätin jakaa muutaman ajatuksen Sinun kanssasi.

Mulla on toi MBO. Olen kai voittanut geenilotossa. Mulla oli ilmeisesti alttius tähän. Sitten on noita riskitekijöitä, kovan elämän jäljiltä kroppa luulee olevansa vanhempi kuin mitä kalenteri kertoo. Painoa löytyy vähän liikaa, normaalisti se ei haittaisi, mutta tuon lottovoiton vuoksi vähänkin on liikaa. Mulla on jo lääkityksiä sen verran kuin tuon metabolisen oireyhtymän diagnoosiin tarvitaan (ja pari pilleriä sivu- ja haittavaikutuksiin) vuosien lujasta ruokavalioyrittämisestä huolimatta. Uskon, että jos saisin muutaman kilon pois, niin pääsisin parista lääkkeestä eroon.

Tämän laukaisi oletettavasti usean vuoden huono nukkuminen. Se ei tietenkään ollut oma valinta tai omaa syytä... Yhdeksi syyksi mainitsevat jatkuvan stressin. Sitä on riittänyt. Mutta sitten on se juttu, että kun syö enemmän kuin kuluttaa ja ruoan laatu on mitä on enkä liikuntaharrastuksilla pääse leuhkimaan minäkään, niin tässä ollaan. Oli aika karmeaa olla harjoittelemassa osastolla, jossa oli aivoinfarktista kuntoutuvia potilaita, joilla oli samoja diagnooseja ja lääkityksiä kuin minulla. Oli pakko uskoa, että nämä jutut kannattaa ottaa tosissaan ellei halua opetella uudelleen puhumaan, kävelemään jne.

Jos sä mietit sun terveyttä tai vyötärönympärystä, niin mieti sun valintoja. Tarvittaessa tietty hakukone etsii sulle lisää tietoa metabolisesta oireyhtymästä ja valtimotaudeista. Tämän asian suhteen siitä ei muuten kannata välittää, miltä peilistä näyttää (vaikkei olisi vääristynyt kuva itsestä niin kuin eräällä). Siihen vaikuttaa mm. ryhti ja jos kiloja karisee, niin tavallaan peilikuvan tilanne pahenee, kun pääset tutustumaan siihen, miltä löysä vattanahka tuntuu ja näyttää...

Tiivistelmä: Liikunta on välttämätöntä. Kasviksia ja hedelmiä ei kai voi syödä liikaa (mutta määrää kannattaa kasvattaa vähitellen), ruokaan voi lisäillä öljyjä (kalliimmat maistuu paremmalta). Suolaa tulee syötyä liikaa. Kun syö herkkuja, niistä pitää nauttia, mutta määrää täytyy rajoittaa. Voi on herkku jota nautitaan harvoin, mutta silloin siitä nautitaan täysillä, samoin lakritsa ja suklaa. Voih.

Mutta...jotta elämä tuntuisi epäoikeudenmukaiselta elän tuon tukevasti keskivartalolihavan kanssa, jolla on kaikki veriarvot yms kunnossa. Ei merkkiäkään näistä ongelmista. ...eli onkohan toisinaan se kumpu vain merkki siitä, että ruoka on maistunut. Toisaalta eräällä tutulla on sama mahan malli ja sillä romahti joku aika sitten yhtäkkiä kunto, tuli diabetesta ja munuaisten vajaatoimintaa... Tähän liittyy niin paljon perinnöllisiä juttuja, että sun on mietittävä tätä suhteessa siihen, miten sun lähisuvun miehet (ja naiset)...

UGH

Ps. … ja tenttiin lukujen kiireissä hän nappaa lounaaksi paistettuja perunoita makkaralla vahvistettuna, eikä edes ehdi nauttia, kun on rynnättävä lukemaan lisää kovien rasvojen vaaroista! Mutta minäpä laitoinkin pannulle kohtuullisen määrän kasviöljyä. Salaattia oli lautasmallin mukaan, niinkuin saatat kuvitella. Ja kun makkaran määrä ei ollut mahdoton, niin liika proteiini ei rasita munuaisia, joten on ehkä varaa ottaa tuo tulehduskipulääke hartiakipuun. Tuli taas luettua huonossa asennossa, vaikka tuo lääke tuhoaa taas pienen palan minusta...

Elämä näyttää olevan jatkuvasti terveysvalintoja täynnä... ja lopulta kuollaan kumminkin kumminkin.

(Kuvassa on muuten puoliraaka puolukka, joka todistaa, että kypsyminen on hyvä juttu.)

tiistai, 9. lokakuu 2018

harjoitellen

Kohta kaksi kuukautta opiskelua takana. Päivitin viikon opiskelun jälkeen naamakirjaan, että ”suurimman osan ajasta olen seurustellut tietokoneeni kanssa”. Niin voin sanoa edelleen, vaikka on tässä muutakin eteen tullut. Läpi kahlattujen kirjojen pino olisi n. 25 cm korkea, jos ne kirjat olisivat ehtineet pinona lojua. 📚

 

Ryhmätöitä on tullut tehtyä monen porukan kanssa pääosin verkossa, mutta jokunen ryhmä on tavannut myös livenä. Olemme pistelleet toisiamme neuloilla kämmenselkään ja kyynärtaipeeseen. 💉 Opiskelukaveri otti minulta ekgn, joka oli kummasti mutkalla (mä sain hänelle käyrän, jossa mutkat olivat kohdallaan). Lääkäriinhän siitä sitten päädyin. Otettiin uusi käyrä ja todettiin, että sydän pelittää vielä. ❤ Käsienpesua on tullut treenattua, samoin hanskojen ja steriilien kamppeiden pukemista. Aseptiikan suhteen yksi asia aluksi ärsytti, useampi tyyppi lausui desinfektio -sanan jotenkin hassusti painottaen. Sitten ymmärsin ja haluan olla yhtä ärsyttävä, painotus on des-infektio – tuon sanan palasillahan onkin selvä viesti. 

Laskin päiviä siihen, kun lukkarini näyttäisi väljemmältä. No, sinä tunnet minut, joten et ylläty, että kun ne päivät tulivat, olikin jo jotain aivan muuta. Kuinka ollakaan, juuri sopivasti jostain tupsahti peruutuksen vuoksi vapautunut harjoittelupaikka, juuri sopivan pituinen pätkä. En tiennyt mitään paikasta, mutta se tuli monella tavalla sopivaan kohtaan, joten tartuin tilaisuuteen. Niinpä nyt kello soi useimpina aamuina 5.10 (kyllä, silloin on pimeää ja ihmisillä tapana nukkua) ja siitä reippaasti liikkeelle. ⏰ Seitsemään mennessä olen vaihtanut työkamppeet niskaan ja aloitan harjoittelupäivää. En tietenkään sillä osastolla, jonka harjoittelupaikka vapautui vaan sattummien summana sen rinnakkaisella osastolla.

Siellä on mahtava hoitajaporukka. Heistä iso osa on Itä-Suomesta, joten miultakin lipsahtaa taas usein ”mie”. Tämä kuukausi tätä, paljon uutta ja mielenkiintoista opittavaa. Hämmästyttävästi jostain muistin syövereistä ja ”selkäytimestä” putkahtelee asioita, toki osa asioista on opittava pois ja juurrutettava uutta tilalle, mutta kuitenkin. Kroppakin muistaa, että olen tehnyt tätä ennenkin. Harjoittelua on 8h päivässä 5 pv viikossa kuun loppuun asti. Muita opiskeluja on tässä rinnalla sillai sopivasti, ettei tylsistymään pääse (tai liikaa huilimaan).

Toisinaan väsyttää paljon, joskus vähemmän, mutta iloinen olen, että tämän mutkan elämääni sain.

perjantai, 31. elokuu 2018

opiskelemaan

Rakas päiväkirja, puhuin sinulle tauosta, levähdyspaikasta. No, totuus oli vähän toisenlainen, kuin kuvittelin. Tekemistä on ollut niin paljon, että työasioita ei juuri ole ehtinyt pohtia, joten siitä on totta tosiaan ollut taukoa. En osannut pienessä mielessäni kuvitella, mihin tipahdin. Opiskelu on erilaista kuin joskus vuosikymmeniä sitten, kun tätä samaa polkua kompuroin. Olen käynyt sairaanhoitajakoulun lähes kolme vuosikymmentä sitten. Nyt päätin saattaa tiedot ja osaamisen ajan tasalle. Tuntui, etten voi sanoa itseäni sairaanhoitajaksi, kun en ole sitä työtä tehnyt vaikka nimi Valviran rekisteristä löytyykin.

Pyrin suorittamaan amk-tasoista sairaanhoitajatutkintoa ja tässä sitä nyt pyristellään. Opsikelijalta odotetaan vahvaa motivaatiota ja itse ohjautuvuutta. Opettaja totesi, että te opitte erilaisia asioita eri tahtiin riippuen siitä, kuinka paljon teette töitä. Luulen, että hän tarkoitti opiskelua, vaikka monet näyttävät käyvän säännöllisesti töissä ja opiskelevan samalla.

Opiskelu on verkkokursseja, etä opiskelua ja ryhmätöitä ihmisten kanssa, joita en kenties tule koskaan livenä näkemään. Läsnäolo-opetustakin on, mutta ei kovin paljon ja yleensä aina verkko-opetukseen yhdistettynä. Muunto-opiskelijana putkahtelen milloin mihinkin ryhmään, kuljen tänä syksynä pätkiä viiden eri ryhmän mukana. Tietokone on tullut tutuksi ja näpäimistö kulunut käytössä. Käytännön taitojen treenaus jää pitkälti harjoittelujen varaan jo nyt ja ilmeisesti sitä suuntausta tullaan jatkossa vielä vahvistamaan.

Paljon on muuttunut, mutta tuttuakin on tullut vastaan. Kyllä tämä tästä - hiljalleen?


 

tiistai, 14. elokuu 2018

uuden edessä

Painoin oven takanani kiinni. Sitä ennen olin tyhjennellyt kaappeja ja laatikoita, siivoillut sähköpostit ja tiedostot. Puhelin piti putsata, laittaa tehdasasetuksille ja pinkoodi muuttaa ohjeen mukaiseksi – tai tietenkin toisin päin, ei sitä enää tyhjentämisen jälkeen pystyisi muttamaan. Kaikki oli tehty järkevässä järjestyksessä. Salattavat silputtu tai arkistoitu, roskat lajiteltu kiertoon. Halattavat halattu, monelle sanottu heipat. Sitten ovi kiinni ja kotiin.

 

Ja mihin sitten... Ei vielä mihinkään. Kohta, kohta saan tietää lisää siitä, mitä olen valinnut, mihin olen menossa. Opiskelu alkaa ylihuomenna. Tiedän, luotan, että minua tuupitaan oikeaan suuntaan, en vain tiedä sitä vielä. Joitain vinkkejä taitaisi jo olla saatavilla. Voisi ruveta metsästämään tenttikirjoja ja taustamateriaaleja.

 

Mutta olen tässä välissä. Voisin ehkä hetken vain olla... Se oleminen vaan ei oikein ole mun juttu. Siinä en ole hyvä, en ole paljon treenaillut.

 

20180728_101434.jpg