Näin tässä päivänä muutamana pitkän rivin lintuja langalla. 

Ensimmäinen ajatus oli, että joko nuo kokoontuvat lähtöä suunnittelemaan. Sitähän se on, kokoustavat siinä miettien reittivalintoja, kuinka suunnata kohti lämpimämpiä maisemia. Vaisto sanoo, ettei kaikki enää ole hyvin, kylmenevät illat saavat kaipaamaan johonkin pois. (Olen viime viikolla bongannut leikkuupuimurin pellolla ja kurkiauran taivaalla, joten ei tämä nyt niin suuri yllätys ollut.) Tuo langalla tirskuttava rivi on yksi varmoista syksyn merkeistä ja muistuttaa, että kohta on tulossa loskaa ja räntää. Huomasin toivovani vielä muutamaa lämmintä päivää tai viikkoa, joina ehtisin rauhassa haistella syksyn meheviä tuoksuja luonnon väreistä nauttien.

Toinen ajatus oli, että aikanaan epäiltiin lintujen olevan langalla, kun puhelussa oli häiriöitä, rätinää tai katkeilua. Kyse ei kai oikeastaan ollut linnuista keinumassa langalla tai naputtelemassa puhelinjohdon kiinnikkeitä vaan muista mekaanisista häiriöistä. Voiko sitä sanoa mekaaniseksi häiriöksi, jos keskusneiti (lue naapurin pojat keskuksen hoitajan "apulaisena") käy linjalla kuuntelemassa jatkuuko puhelu vielä? Hänen kuului sanoa linjaa avatessaan "puhtteko vielä", että hänen tiedettiin olevan kuulolla. Voi olla, että joskus oli niin kiire, ettei ehtinyt tuota huikata vaan irtautui linjasta saman tien ja jatkoi seuraavaan tehtävään. Puhelut eivät enää kulje lankoja pitkin vaan korkeammat linkkitornit välittävät nyt näkymättömiä aaltoja, joille ei lintu voi istahtaa. Muistin, että puhelinlangat ja -linjat on purettu.

Seuraavaksi muistin, että sähkölangatkin ovat jo väistymässä. Kaupungeissa tien poskissa töröttää peltilaatikoita solmukohdissa ja johdot kulkevat maan alla näkymättömissä. Hyvähän se on, maahan upotettu verkko on toimintavarmempi. Ja me tarvitsemme sitä toimintavarmuutta, kun melkein kaikkeen toimintaan tarvitaan sähköä. Mutta muutos muuttaa maisemaa. Sähkölangat tien varsilta katoavat. Samalla katoavat tolpat. Äitini somisti pihallaan töröttäneen sähköpylvään villiviinillä. Joku aika sitten hän kertoi tulleensa kotiin kauppareissulta (tms.?) ja huomanneensa, että pylväs oli kadonnut. Näyttihän se piha vähän oudolta, kun silmä oli tottunut villiviinipylvääseen ja sen ympärillä oli nyt kukkapenkki vailla keskusta, mutta pian siihen totutaan. 

Missä linnut tulevina syksyinä kokoustavat? Niiden täytyy pistää kokouskäytännöt uusiksi. Jos minulta kysytään, niin tuollainen järjestynyt kokousmuoto vaikuttaa järkevältä ja tehokkaalta. Mitä tästä maailmasta tulee, jos kaikki tirpat alkavat käyttäytyä kuin valkoposkihanhet, jotka tulevat suurena laumana lähipellolle kailottamaan kaikki yhtaikaa. Aina on joku myöhässä ja joku jo lähdössä eteenpäin. Noiden kokousten tuloksena lauma lentelee edestakaisin pitkin päivää eikä ilmeisesti pääse millään yksimielisyyteen suunnasta ja aikataulusta.

Kyllä minusta asiat oli niin paljon paremmin ennen vanhaan... tai sitten ei.