Pienen ihmisen suusta kuuluu tuon tuostakin ou jee ja tottakai.

Tottakai hän on valmis uuteen,

tottakai hän on valmis tekemään, kokeilemaan ja mieluiten yhdessä.

Ou jee, kaikki uusi, ihmeellinen ja yllättävä innostaa.

Paketissa pehmusteena olleet paperit, silppu ja rutistetut pallot ovat ihmeellisiä. Ne rapisevat ja ritisevät. Ne lentävät ja leijuvat. Niitä voi repiä, heittää ja potkia. Niihin voi kaivautua. Niistä voi iloita. Sanomalehden painomuste värjää kädet (vaatteet ja kalusteet) ja vahingossa niillä tulee piirrettyä tädille viikset. 

Mitä jäljistä, ne saa puhdistettua. Pienen riemua ei kukaan tahdo estää tai poistaa. Hän pomppii ja kirkuu riemusta, halaa koko maailmaa. Hetki jättää jäljen pienen ihmisen mieleen ja isonkin. Hymy jää kasvoille ja nauru on herkemmässä kuin ennen. Tekisi mieli jättää viimeinen unohtunut lehden riekale paikalleen muistuttamaan siitä, että maailma on ihmeellinen ja riemastuttava.