Kohta kaksi kuukautta opiskelua takana. Päivitin viikon opiskelun jälkeen naamakirjaan, että ”suurimman osan ajasta olen seurustellut tietokoneeni kanssa”. Niin voin sanoa edelleen, vaikka on tässä muutakin eteen tullut. Läpi kahlattujen kirjojen pino olisi n. 25 cm korkea, jos ne kirjat olisivat ehtineet pinona lojua. 📚

Ryhmätöitä on tullut tehtyä monen porukan kanssa pääosin verkossa, mutta jokunen ryhmä on tavannut myös livenä. Olemme pistelleet toisiamme neuloilla kämmenselkään ja kyynärtaipeeseen. 💉 Opiskelukaveri otti minulta ekgn, joka oli kummasti mutkalla (mä sain hänelle käyrän, jossa mutkat olivat kohdallaan). Lääkäriinhän siitä sitten päädyin. Otettiin uusi käyrä ja todettiin, että sydän pelittää vielä. ❤ Käsienpesua on tullut treenattua, samoin hanskojen ja steriilien kamppeiden pukemista. Aseptiikan suhteen yksi asia aluksi ärsytti, useampi tyyppi lausui desinfektio -sanan jotenkin hassusti painottaen. Sitten ymmärsin ja haluan olla yhtä ärsyttävä, painotus on des-infektio – tuon sanan palasillahan onkin selvä viesti. 

Laskin päiviä siihen, kun lukkarini näyttäisi väljemmältä. No, sinä tunnet minut, joten et ylläty, että kun ne päivät tulivat, olikin jo jotain aivan muuta. Kuinka ollakaan, juuri sopivasti jostain tupsahti peruutuksen vuoksi vapautunut harjoittelupaikka, juuri sopivan pituinen pätkä. En tiennyt mitään paikasta, mutta se tuli monella tavalla sopivaan kohtaan, joten tartuin tilaisuuteen. Niinpä nyt kello soi useimpina aamuina 5.10 (kyllä, silloin on pimeää ja ihmisillä tapana nukkua) ja siitä reippaasti liikkeelle. ⏰ Seitsemään mennessä olen vaihtanut työkamppeet niskaan ja aloitan harjoittelupäivää. En tietenkään sillä osastolla, jonka harjoittelupaikka vapautui vaan sattummien summana sen rinnakkaisella osastolla.

Siellä on mahtava hoitajaporukka. Heistä iso osa on Itä-Suomesta, joten miultakin lipsahtaa taas usein ”mie”. Tämä kuukausi tätä, paljon uutta ja mielenkiintoista opittavaa. Hämmästyttävästi jostain muistin syövereistä ja ”selkäytimestä” putkahtelee asioita, toki osa asioista on opittava pois ja juurrutettava uutta tilalle, mutta kuitenkin. Kroppakin muistaa, että olen tehnyt tätä ennenkin. Harjoittelua on 8h päivässä 5 pv viikossa kuun loppuun asti. Muita opiskeluja on tässä rinnalla sillai sopivasti, ettei tylsistymään pääse (tai liikaa huilimaan).

Toisinaan väsyttää paljon, joskus vähemmän, mutta iloinen olen, että tämän mutkan elämääni sain.