Hoida ja hoivaa. Tavoitellaan hyvää oloa ja hyvää mieltä. Ei välitetä hajuista ja sotkuista, keksitään konstit ja järjestellään. Välillä irvistys sisäänpäin tai pieni lepohetki ja sitten taas toisen ehdoilla hetki hetkeltä eteenpäin. Kun tulee ammattilainen, arvioi tilanteen ja ottaa siitä vastuun, hoitelijan on aika huokaista ja miettiä, mitä tässä oikein tapahtui, missä mennään. On tila kyynelille ja nenän niistämiselle.

Katson ympärilleni ja huomaan monta asiaa, jotka kuitenkin osuivat kohdalleen. Hänen silmiensä edessä isänsä maalaama taulu ja vieressä äidin ompelukone. Pöydällä ruusu, ympärillä tutut ihmiset. Puuro oli maukasta ja pehmeää (toisin kuin sairaalan puuro) ja siihen sai reilusti sokeria päälle.

Hän mietti saattamiaan ihmisiä, äitinsä kuolemaa, kuolemisen aikatauluja, vaikka eihän niitä ole. Jokaisella on omat aikataulunsa kuoleman odotushuoneessa.