Tämän kummallisen viileän ja sateisen kesän alkamista odotellessa silmiini sattui kuva mäntyjen latvuksista. Kuvakulma kertoi, että kuvaaja oli ollut puiden alla kasvot taivasta kohti. Kuvittelin mielessäni lepohetken, joka näkymän tallentamalla jäi kuvaajan mieleen. Vilkas mielikuvitus lisäsi elämykseen vänitellen paikalle kömpivät muurahaiset ja muhkuraisen juuriston, jonka keskeltä hänen oli täytynyt paikkansa hakea.

 

Päätin, että minäkin nostan aina välillä nenän maasta. Huomasin tarkkailevani itseäni. Katse kiinnittyy maahan, edessä olevaan tiehen, katuun tai polkuun. Jos kulkemisen esteistä ei tarvitse huolehtia, voi katsoa muuallekin. Silloin huomaan katsovani eteeni. Tarkkailen edessä olevaa maisemaa omien silmieni tasalta. Jatkuvat sateen saavat usein nenän kääntymään kohti varpaita, että saisi kasvojaan vähän suojattua tai sitten maisemaa rajaa sateenvarjo.

 

Muutaman kerran olen onnistunut katseen kohottamaan. Taivaalla on näkynyt mielenkiintoisia pilviä, toisinaan jopa aurinko. Siellä on ollut lentokoneita, helikoptereita ja monenmoisia lintuja. lentelijöistä viimeisimpänä seurasin kanahaukan kiertelyä reviirinsä reunamilla. Pari päivää sitten kohotin katseeni laskevan auringon värjäämää männyn runkoa ylöspäin. Ei olisi kannattanut. Alla oli liukas kallio ja balleriinat antoivat luistavan lähdön. Tasapaino löytyi kuitenkin niin, ettei liuku jatkunut mahalaskuna.

 

Pienen ihmisen kanssa liikkuessa tulee toisinaan mentyä hänen tasolleen. Kyykistyneenä tai maassa istuen silmien edessä on eri asioita kuin seisten. Perspektiivin vaihtaminen auttaa huomaamaan asioita: siilin, ötökät, jopa pienen kannukasvin kukkapenkin reunalla. Sen pienenpienet kannut olivat niin ihmeellisiä, että suurensin ne kameralla nähdäkseni paremmin. Mikä oikea nimensä lienee, yllättävä löytö joka tapauksessa.

 

Lapsena ja nuorena tein toisinaan katoamistemppuja. Pitkään ruohoon tai talvella pehmeään kinokseen oli hyvä kellahtaa katselemaan pilvien kulkua. Kun ympäröivä luonto peitti minut näkyvistä, sain hetken köllötellä rauhassa lintuja, tähtiä. limihiutaleita tai hyttysiä ihmetellen. Nyt ensimmäinen ajatus on, että likaantuvatko vaatteet ja toinen, että en haluaisi ötököiden poluksi. Saattaa silti olla, että kokeilen, jos jonain päivänä ei sada.