Mielessä pyörii hankala juttu koko ajan taustalla ja aina kun arjen pakolliset asiat ja ajatukset suinkin antavat tilaa, niin se täyttää koko mielen. Kun en ehdi – halua – jaksa ajatella sitä, se tuntuu kuitenkin pallean alla ja rintalastan takana. Kannan sitä koko ajan mukana. Se tekee kaikesta raskasta. Jos antaisin oloille ja ajatuksille vallan, niin lamaantuisin.

Arjen rutiineista kiinni pitäminen pitää elämän ympärilläni käynnissä ja pakottaa minutkin mukaansa. Pyykkivuori on valloitettava, tiskipöytä kaivettava esiin ja jos tulossa on juhla, ajatukset on saatava siihen asentoon, jossa pystyy suunnittelemaan kelvollisen kakun ja kattauksen. Siihen pystyy ja sen tekee, vaikka ei pysty sisältä asti heittäytymään mukaan tunnelmaan. Naamalle liimataan kohteliaisuushymy ja päälle kiskotaan tilanteeseen sopiva rekvisiitta. Se kannattaa, sillä näin vältän levittämästä pahaa oloa tai paniikkia ja saatan jopa hetkeksi tavoittaa yhteisen ilon.

Se juttu, se ei ole minun vaikutusvallassani. Sen kanssa on elettävä tämä hetki ja ehkä seuraavatkin. Se ei kuitenkaan saa estää elämästä muita eikä minuakaan. Jossain syvällä saattaa olla pieni toivon hippunen vaikkei sitä siinä huomaa eikä muista.

- - -

Se hankala juttu valloitti ajatukset pitkäksi aikaa. Vähitellen se painui taustalle ja pinnalle nousi uusia asioita mieltä ja elämää täyttämään. Siellä se pysyy, taustalla. Ei sitä halua edes ajatella, ellei ole ihan pakko. Hankalasta jutusta oli hankala kirjoittaa. Heräsi ajatuksia, joita ei olisi halunnut ajatella yhtään enempää kuin oli pakko. Kirjoitus odotti viikkoja, että saisin aikaiseksi kirjoittaa sen loppuun. Tänään ei juuri purista, niinpä sain tartuttua asiaan, joten tämä on lopulta tässä.

Hankalia juttuja tulee kaikille jossain vaiheessa, isoja ja pieniä, suruja ja murheita, kenelle mitäkin. Joskus ne kantavat mukanaan isoja tärkeitä ajatuksia tai tuovat tullessaan oivalluksia talteen laitettaviksi. Usein kuitenkin tarve ohittaa ikävä voittaa eikä ajatusta jaksa kantaa mielessään niin pitkälle, että sen saisi kirjoitettua talteen. Mutta niinhän se onkin, että haluan levittää ympärilleni mieluummin hyvää ja mukavia asioita. Tässä hankalan jutun yhteydessä se hyvä on, että toivo on kuitenkin, vaikkei sitä aina näkyisi.

- - - 

... ja jos jäit miettimään, mikä se huono juttu oli, niin arvaa mitä, minunkin piti miettiä hetki. Kirjoitin tuon tekstin alun viikkoja sitten ja vaikka se silloin oli kivitalon kokoinen, se meni jo.