Oikein hyvä kysymys. Katso peiliin.

- Vastaus sen sijaan on monen vuoden etsinnän jälkeen edelleen hakusessa. Joitakin ajatuksia ehkä on ja lisää syntyy, kun elää eteenpäin ja ihmettelee. Lainaan tähän tekstiä muutaman vuoden takaa. Se on yhä ajankohtainen.

... Se on kadonnut! Bittiavaruus on niin laaja, ettei auta kuin ajatella uudelleen. (Ja samalla kannattaa muistaa, että minkä nettiin heittää, se sinne jää. Joskus on syytä miettiä tallentamista muuallekin.)

Olen nainen, siinä kaikki olenainen. Siihen liittyy monta sanaa ja identiteetinpalaa: tytär, sisar, puoliso, äiti, isoäiti tai oikeastaan mamma (se on helppo oppia ja hauska kuulla pienestä suusta). Sisareksi minua kutsuvat muutkin kuin kasvinkumppanit, kuulun nimittäin suureen joukkoon, sisarkuntaan. Se on joukko innokkaita, luovia ja yllättäviä naisia, jotka on vuosikymmenten saatossa vihitty diakonissoiksi. Meillä on onni tehdä hyvää ja mahdollistaa hyvän tekemistä ja osa meistä saa siitä palkankin.

On minussa hiukan marttaa ja taitaa olla Mariaakin. Pääosin koetan pysyä avoimena uudelle, säilyä uteliaana ja rohjeta ryhtyä uuteen, jollei se vaikuta aivan päättömältä.

... Ai niin, kuvat olen ottanut ihan itse ja oikeudet niihin on vain minulla. Jos haluaisit käyttää niitä johonkin, niin kysythän luvan.