Ymmärrän kysymyksesi. Minustakin talvi ja tammikuu tarkoittaa lunta ja pakkasta. Tammikuun keliongelman pitäisi olla riittävän lämmin pukeutuminen. Helmikuussa kelin pitäisi vain parantua, saadaan helmet hangille. Aurinko paistaa päivällä ja sulattaa hangen pinnan. Yöllä se jäätyy kestäväksi kanneksi ja avaa uusia reittejä kulkea.

Nyt ei ole noin. Reittejä on entistä vähemmän ja ne ovat vaikeakulkuisia. Toistuvasti sataa tihuttaa jotain, sumu hämärtää maiseman vuorokaudenajasta riippumatta. Ulkona liikkuessa on parasta katsoa jalkoihinsa. Tarjolla on yllättävää liukkautta, valuneen veden ja roudan kaivamia koloja sekä tietysti lätäköitä. Näitä lätäköitä kannattaa kunnioittaa. Saatat yllättäen löytää itsesi paikasta, jossa ainut mahdollinen reitti on nilkkoja myöten veden alla. Kiertämällä lätäkön pääset liukastelemaan kuraisella ja jäisellä nurmikolla. Ei kiva ja saattaa päätyä mutakylpyyn. Sisällä liikuttaessa vuodenajan tunnistaa rahisevista kulkijoista, joilla on kengissä nastat. Ei niitä koko ajan jaksa käännellä päälle ja pois.

Kuten tiedetään, kevät on saanut nimensä keveydestä ja kesä kellumisesta (tai kestämättömästä kuumuudesta?), syksy lienee synkkyydestä ja talvi tallukoista. Tiedäthän, niistä ihanista huopaisista talvijalkineista joita joku sanoo huopiokkaiksi, mutta jotka lapsuuden kielellä ovat tallukat. Niillä ei nyt ole mitään asiaa ulos. No, mikä ihme olisi sopiva nimi tälle uudelle vuodenajalle? Sen pitäisi olla jotain mikä ei luista, mikä kestää vettä ja mieluiten loistaa pimeässä. Mikä se on? Kitkarenkaalla päällystetty erikoisvalmisteinen kännykkä taskulampputoiminnolla? Itse asiassa kokonaistilanteen haastavuus nostaa esiin sanan kiperä. Sitä kun vielä vähän lyhentää ja tiivistää saadaan ytimekäs kipeä. Se nimi sopii tälle vallitsevalle vuodenajalle mainiosti. Se tulee samalla kuvanneeksi sitä, kuinka kaikki niiskuttavat, yskivät ja pärskivät kastuttuaan, kylmetyttyään ja saatuaan jostain flunssatartunnan.

Kipeä, se se on, vaikka kyllä tuon kiperänkin voisi hyväksyä.