Pieni ihminen koputti oveen ja odotti sitten innokkaana saadakseen ojentaa keräämänsä kimpun. Ihanat, värikkäät vaahteranlehdet ojennettiin yksi kerrallaan. Kun olin kehunut kaikki ja kerännyt ne käteeni sain ohjeen panna ne maljakkoon, mutta "ei vettä, ei yhtään vettä niille sinne maljakkoon". Selvä, niin tehtiin. Nyt ne ovat maljakossa ja on aika keskustella synttärilahjasta. Synttärit on ihan kohta, "mutta ensin on juhlat ja silloin en ole vielä neljää, mutta ne on siis synttärijuhlat". 

Meillä on tarkoitus lähteä hankkimaan lahjaksi talvikengät. "Lähdetään mamman kanssa shoppailemaan." Miten tuo pieni ihminen edes tietää tuollaisen sanan? On kuulemma käynyt ennenkin shoppailemassa, vaikka ei oikein osaa kertoa kenen kanssa ja mitä hankkimassa, mutta kokemusta tuntuu olevan. Mennään moneen kauppaan ja sovitetaan ja sitten pienellä sankarilla on tarkoitus sulkea silmänsä, niin että lahja säilyy yllätyksenä. 

Seikkailtiin monessa kaupassa ja sovitettiin varmaankin parit kymmenet kengät. meille tuli oikein rutiini. Ensin jotkut kengät jalkaan ja sitten lenkki hyllyn ympäri. Sen jälkeen vaihdettiin toiseen jalkaan uusi kenkä ja vertailtiin uudella lenkillä. Nyt sai parempi jatkaa vertailussa, vain toinen kenkä vaihdettiin. Lenkkejä hyllyjen ympäri tuli monta. Joissakin kaupoissa oli aika pitkät kenkähyllyt. Lopulta sovittelija oli saanut kyllikseen. Jäätelö ja naamiaisvaatekaluppa olisi kiinnostaneet enemmän, mutta käytiin vielä kahdessa kaupassa, kun mamma halusi. Lopulta pieni ihminen oli valmis lähtemään vaikka luuli, ettei kenkiä edes ostettu. Ne oli ostettu pienen huomaamatta ja keikkuivat papan kauppakassissa.

Kotimatkalla muisteltiin, mitkä kengät olivat hienoimpia. Ne olivat hyvät, missä oli timantteja (helmikoristelu tai niittejä) samoin kuin ne, joissa oli pehmoinen karvareunus. Sellaiset olivat huonoja, joita oli vaikea pukea. Jotkut tuntuivat korkokengiltä eivätkä sellaiset kuulu pulkkamäkeen (väärä koko vai outo pohjallisen muoto?). Lopulta auton takapenkiltä kuului huokausten seasta, että "mä haluan ne tutut, ne oli parhaat". Sitten huokaukset hiljenivät ja uni oli voittaa. Pappa tarjosi keksiä mutusteltavaksi ja niin hän jaksoi pitää silmät edes hiukan auki omaan ruokapöytään asti. Ei ostettu niitä tuttuja, sattumalta oli törmätty saman mallisiin ja -värisiin kuin mitkä olivat jääneet viime talvelta pieniksi. Nyt hän hoitelee itse pukemisen kokonaan ja lahjapaketista ilmestyvien kenkien kanssa se tulee varmaan sujumaan hienosti.

Hyviä ulkoiluja pienet varpaat ja fiksuja shoppailureissuja tulevaisuudessakin sinä ihana pieni ihminen, joka elät koko ajan täysillä, näet kaikkea uutta ihmeellistä ja opeteltavaa.

 

vaahteranlehti2%20-%201.jpg